Anteeksi, kun en ole ehtinyt nyt hetkeen kirjoitella. Olin tuossa reilu viikko sitten laivalla ja eilen tulin etelästä. Eli kiirettä on pitänyt! On tämäkin tyttö saanut vähän aivoille lepoa. - Hyvä niin. Tai no jaa lepoa ja lepoa., enemmän on tullut kyllä bailattua ja pidettyä hauskaa pitkästä aikaa. Hauskaa ja piristävää on ollut! Mutta nyt olisi taas vähän vakavampi ja tunteita herättävämpi postaus tulossa. Tässä se tulee...
Teistä varmasti jokainen tietää sen tunteen, kun avaa sydämensä ensimmäistä kertaa jollekin. Sen tunteen, kun paljastaa omat tunteensa ja itsensä toiselle henkilölle. Sen tunteen, kun avaa koko elämänsä henkilön käsille. Se tunne on samaan aikaan niin ihana ja pelottava. Tuon sydämen avaamishetken jälkeen kyseinen henkilö tietää sinusta kaiken. Hän tietää heikoimman kohtasi ja kaikki muutkin asiat, jotka koskettavat sinua. Hän voi tehdä tiedoillaan mitä tahansa: käyttää sinua hyväksi tai avata myös oman sydämensä sinulle. Jokainen meistä varmasti pelkää eniten juuri tuota ensimmäistä vaihtoehtoa. Se tunne, kun olet paljastanut ja antanut itsestäsi kaiken, on aivan käsittämätön. Ja jos toinen ei osaa sitä arvostaa.... se sattuu..
Minulle on käynyt hyvin useasti juuri tuolla ikävällä tavalla. Olen kertonut, kuinka paljon henkilöstä välitän. Olen paljastanut suurimmatkin salaisuuteni ja ongelmani, minkä jälkeen henkilö on häipynyt kuvioista. Joskus syynä on ollut toinen ihastus, joskus sitoutumiskammo, joskus yksinkertaisesti typeryys, mutta joka kerralla se on sattunu yhtä paljon. - Huomata, että henkilö, josta välitit (ehkä jopa rakastit), häipyi elämästäsi vieden sydämesi mukanaan. Haluaisit huutaa hänelle, että tule takaisin sydän kuuluu minulle, mutta et voi huutaa. Kukaan ei kuule huutoasi, ketään ei kiinnosta.. Sehän on vain yksi pieni romanssi kymmenien joukossa.. Mutta entäs kun juuri se romanssi repii sinut palasiksi, entä kun se henkilö oli sinulle kaikki kaikessa.. Miten siitä voi selvitä.. Selviääkö siitä ollenkaan?
Ehkä tuota kyseistä kipua suurempi tai ainakin yhtä suuri kipu on pelko rakkaasi menettämisestä. Joka päivä pelkäät, että rakkaasi lähtee luotasi. Joka päivä haluat takertua häneen ja kieltää häntä menemästä mihinkään. Joka päivä haluat hänen pysyvän samanlaisena, hän ei saa muuttua. Minua pelottaa tällä hetkellä. Pelkään niin paljon, että rakkaani viedään minulta pois. Minä todella välitän hänestä, välitän niin paljon. Jokainen tunti, jokainen minuutti ja sekuntti pelkään, että hän katoaa tai sanoo, ettei tämä toimi. Jokainen tunti, minuutti ja sekuntti pelkään myös perheeni puolesta. - Ikinä ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu. Toisaalta se on elämän suola, ettei tiedä mitä tapahtuu, mutta tällainen pelko rakkaiden lähtemisestä ja menettämisestä ei ole kivaa. Se sattuu jokainen hetki, kun odotat vanhempiasi lomamatkalta. Se sattuu jokainen hetki, kun odotat isääsi hakemaan sinua koulusta. Se sattuu jokainen hetki, kun odotat viestiä rakkaaltasi. Se sattuu jokainen hetki, kun odotat hänen vastausta facebookissa. Se sattuu jokainen hetki, kun näet hänet. Entä jos tämä ihanuus loppuu? En voi luopua sinusta, koska rakastan sinua. En halua, että menet. Kuulitko? En halua!
Rakas, älä jätä minua, sillä minä rakastan sinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti