Tärkeysjärjestys

Jokaisella meillä on elämässä tärkeysjärjestys. Joku arvostaa elämässä eniten harrastustaan. Hän treenaa henkeen ja vereen ja kaikki muu hänen elämässään tulee aina treenien jälkeen. Toinen pitää huolta läheisistään. Hänelle millään muulla ei ole väliä, kuin perheellä. Sitten on uraihmisiä. Uraihmiset ajattelevat uraa ja sillä etenemistä. He tekevät töitä ja kaikki muu tulee työn teon jälkeen. Varsinkin parisuhteet. Uraihminen ei ehdi ihastua, rakastua, seurustella.. Hyvin harvat ihmiset ymmärtävät uraihmistä. On erittäin vaikeaa seurustella tai rakentaa elämää ylipäänsä ihmisen kanssa, jolla on eri tärkeysjärjestys. Totta kai se voi onnistua, mutta helppoa se ei ole.

Useimmilla kuitenkin monet asiat elämässä ovat tärkeitä. Kysymys kuuluukin: Mikä asia on se kaikista tärkein? Minä itse olen aivan kuin uraihminen. Monet ikäiseni ovat kokeneet jo parisuhteita ja kaikenlaisia parisuhteen iloja ja suruja. Itse en ole pahemmin ehtinyt suhdeasioita edes ajatella, koska koulu ja omat harrastukseni vievät kaiken aikani. Koulu kestää päivässä pahimmillaan 8 tuntia. Tämän jälkeen haluan tehdä läksyt erittäin huolellisesti, joten niihinkin menee aikaa vielä 2-3 tuntia. Tämän jälkeen olisi vielä treenit, joten ns. vapaana olisin ehkä kello yhdeksältä illalla. Tämä on syy, jonka vuoksi minulla ei ole ollut niitä nuoruuden parisuhteita ja niiden aiheuttamia iloja ja suruja. 

Hyvin harva jätkä pystyy ymmärtämään ja hyäksymään sen, että näkisi minua vain viikonloppuisin. Ymmärrän sen täysin. Eihän suhde toimi, jos näkee kerran tai kaksi viikossa. Ehkä vähemmänkin. Välillä se koskee, kun katsoo pareja, jotka kävelevät käsi kädessä ulkona ja ovat niin onnellisia yhdessä. Silloin täytyy vain ajatella, että itse on oman tärkeysjärjestyksensä tehnyt. Minä haluan panostaa opiskeluun ja uraani. Haluan sinne huipulle, vaikka se vaatisi mitä. Lisäksi haluan säilyttää harrastukseni, koska ne antavat minulle voimaa ja jaksamista eteenpäin. Ja tietenkin ulkonäkökin pysyy! Monet sanovat minulle, etteivät kovin monet todellakaan pysty samaistumaan elämääni, eivätkä he ihmettele, miksen ikinä seurustele. En minäkään ihmettele. Välillä vain tuntuu, että onko tämä oikeasti se mitä haluan? Haluanko oikeasti jättää nuoruuden ihania kokemuksia ja sen yhdessäolon tunteen opiskelun varjoon? Haluan. Onko minun pakko lukea nyt tuohonkin kokeeseen? On. Enkö voisi jättää menemättä tänään salille? En. 

Se on minun elämäni. Ne ovat minun päätökseni. Ne ovat minun seuraukseni. Välillä ne sattuvat, mutta silloin täytyy ajatella tulevaisuutta. - Sitä, minkä vuoksi niitä töitä teen. Aivan varmasti joku päivä minut palkitaan. Ja olen urani huipulla ja minulla on se mies, joka arvostaa minua ja tärkeysjärjestystäni juuri sellaisena kuin se on. 

Älä tule lähemmäs

Minua ärsyttää niin paljon miehet, jotka eivät arvosta naisia! Minua ällöttää se, kun miehet ajattelevat, ettei naisissa ole mitään muuta kuin se yksi ja sama asia, jonka saamisen jälkeen voi vain vaihtaa naista. Vielä enemmän minua ällöttää, kun miehet ottavat väkisin sen, mitä haluavat. Ja entäs se, kun sinut haukutaan pystyyn sen takia, kun olet erilainen ja haluat antaa itsestäsi kaiken vain sellaiselle miehelle, kenestä oikeasti välität.

Vaikka laittautuisin kuinka kauniiksi ja pukeutuisin vaatteisiin, joissa vartaloni näyttää hyvältä, se ei tarkoita, että olen ns. valmista lihaa, jolla ei ole mitään muuta annettavaa kuin seksiä. Huomasin viikonloppuna, kuinka paljon ylempänä olen monia muita naisia. Olin laittautunut bilevaatteisiin ja lähdössä pitämään kavereideni kanssa hauskaa. Päädyimme eräiden miesten matkaan ja otimme hieman juotavaa heidän kanssaan. Ei kulunut kauaa, kun kaverini olivat miesten kimpuissa ja itse istuin erään miehen vieressä sohvalla. Mies yritti koko ajan saada minulta juuri sen, mitä nykyään kaikki haluavat. Sanoin monta kertaa, etten ole samanlainen tyttö, kuin muut. Haluan, että aamulla, kun herään, mies on vieressäni, eikä ole lähtenyt nopeasti pois. Haluan, että mies arvostaa minussa jotain muutakin, kuin vain seksiä ja ulkonäköä. Haluan, että minua pidetään fiksuna ja upean luonteen omistavana tyttönä. Ja eniten haluan, että se, mitä teen jonkun miehen kanssa, tuntuu minusta itsestäni hyvältä. Jos joku ei tunnu hyvältä, se ei ole oikein. En halua katua tekojani päivän, viikon, kuukauden tai vuoden päästä. En halua tehdä ns. nuorten virheitä, jotka ovat olevinaan osa nuoruutta. Totta kai haluan iskeä miehiä ja pitää hauskaa, mutta voin tehdä sitä ilman, että annan itsestäni sen mielestäni suurimman asian, jokaiselle vastaantulevalle. - Ei semmoinen minä en ole. Joku ja varmasti moni ajattelee eri tavalla. Monelle se ei ole niin suuri asia. Minä kuitenkin haluan pitää henkilöstä, jonka kanssa etenen niin pitkälle. Haluan, että hän arvostaa minua. Toivoisin, että kaikki naiset ajattelisivat samoin. - Valitettavasti nykypäivänä erittäin harvat ajattelevat tällä tavalla.

Kertoessani kyseiselle miehelle nämä ajatukseni hän haukkui minut pystyyn. "Ei se vittu ole niin suuri asia! Mikä helvetti sua vaivaa? Oot sä ihan normaali? Vittu haluun vaa panna sua!" Lopulta pitkän yrityksen jälkeen hän lähti ovet paukkuen pois. Silloin tajusin, että onneksi en antanut hänelle itsestäni mitään. Hän ei ollut minun arvoiseni, ei todellakaan. Hänen lähtiessään olin niin ylpeä itsestäni. Olin ylpeä, että sanoin oman mielipiteeni, vaikka sainkin häneltä kaikkea muuta kuin hyvää sanomista.

Vaikka olen nuori ja haluan kokea kaikkea kivaa ja jännittävää, ei minun tarvitse tehdä sellaisia asioita, joita tulen katumaan. Haluan löytää joku päivä ihanan poikaystävän, joka oikeasti arvostaa minua ja rakastaa minussa jokaista asiaa. Ja vaikken löytäisi heti poikaystävää, niin kaikki mitä jonkun miehen kanssa teen, täytyy tuntua oikealta. Tuo kyseinen ilta ja sen tapahtumat tuntuivat kaikki vääriltä. - Niinpä sanoin sen suoraan ja otin mielummin haukut vastaan, kuin tein jotain, mitä en halunnut. Ja voi kuinka ylpeä olen itsestäni!

Don't come any closer (www.weheartit.com)