Otetaan esimerkkinä tämä viikko. En ole saanut nukuttua kuin n. 4 h per yö. Olen siis koko ajan ollut erittäin väsynyt. Niinpä en ole nyt kolmeen päivään käynyt salilla tai treeneissä, koska koulun jälkeen olen ollut aivan poikki, enkä ole kyennyt melkeinpä edes nousemaan sängystä. Siinä tilanteessa tuntui lähes pakolliselta nukkua edes pari tuntia sen sijaan, että menisin salille. Mutta nyt...mikä syyllisyys minua vaivaakaan..Joku sisälläni sanoo, kuinka huomenna tulen katumaan sitä, mitä olen nyt tehnyt. Huomenna minut pakotetaan olemaan vähillä syömisillä koko päivä, koska en ole urheillut. Lisäksi tulen itkemään, kuinka paha olo minulla tulee salilla olemaan. Joudun treenamaan monia tunteja pienellä energiamäärällä. Joudun treenien jälkeenki syömään vain sen verran, mikä on aivan pakko. "Mitäs et ole treenannut kolmeen päivään", joku pääni sisällä sanoo. Tekisi mieli itkeä ja pyytää anteeksi ja toivoa, että saisin edes vähän armoa. Mutta pikku hiljaa tajuan, että se olen minä itse, joka nämä kaikki rangaistukset asettaa. Jos en siis itse tee asialle mitään, eivät nämä rangaistukset tule ikinä loppumaan. Välillä rangaistukset ovat tuollaisia fyysisiä rääkkäyksiä välillä esimerkiksi henkistä haukkumista. Pahinta tässä tosiaan on, että jos en itse tee mitään, tämä ei lopu. Niinpä...
sulla taitaa asiat olla jo paremmin vai?
VastaaPoistahttp://lovealwaysonmymind.blogspot.fi :)