Loppu

En oikein tiiä miksi, mutta oon jotenkin ihan loppu. Toisaalta se voi johtua siitä, että oon nyt kipeä, ja yrittänyt siitä huolimatta lukea kokeisiin ja täyttää työhakemuksia. Toisaalta se voi johtua siitä, että tämä ruoka- ja treenijuttu vetää heikoksi. Toisaalta se voi johtua myös siitä, että musta on tullut vaan helvetin laiska, joka ei vaan yksinkertaisesti jaksa mitään. Oli syy sitten mikä tahansa, en hyväksy tätä tunnetta. En hyväksy sitä, etten jaksa tehdä mitään. En ole ikinä ennen kokenut tunnetta, etten vain jaksa tehdä mitään. Aina olen itseni pystynyt pakottamaan vaikka sitten itku kurkussa ja kyyneleet silmissä. Nyt kuitenkin minulla on joku, sillä en vain pysty pakottamaan itseäni. En sitten millään.

Olen tosiaan kipeä. Eilen aamulla jo tunsin, kuinka oloni oli erittäin huono. Silti pakotin itseni kouluun kahdeksaksi tunniksi istumaan särkylääkkeiden voimalla. Lisäksi pakotin itseni salille.Oli kyllä todella tyhmä veto. En saanut treenistä mitään irti, vaan enemmänkin sairastuin vain lisää. No tänään en sitten voinut mennä kouluun enkä salille. Lisäksi lipsuin aivan vähän ruokailuista. Nyt ahdistaa ihan helvetisti pelkkä ajatus tästä kaikesta. Lisäksi minulla olisi ollut tänään koko päivä aikaa lukea torstain kokeeseen. Loppupeleissä olen lukenut kemian kirjan noin 2 kertaa tänään, mutten silti osaa mitään. Olen erittäin pettynyt itseeni, sillä olisin ehtinyt lukea niin paljon enemmän. No, huomenna luen koko päivän, vaikka olo olisi miten paha tahansa. Lisäksi kun torstain koe on ohi laitan itseni salilla niin kovaan rääkkiin, että ihme jos sieltä selviää hengissä.

Välillä sitä miettii, miksei ikinä voi olla terve. Aina voin joko henkisesti tai fyysisesti tai molemmilla alueilla todella huonosti. Olen lähes aina kipeä, minua oksettaa, päätä särkee joka päivä, joudun usein verikokeisiin, minulla on todettu masennus, ahdistuneisuushäiriö, olen perfektionisti..Milloinkaan en voi sanoa sitä yhtä sanaa: terve. Millainen ihminen on edes terve? Minä en enää tiedä.