Isä, miksi?

Me kaikki tiedämme, kuinka pahalta tuntuu katsoa, kun oma läheinen kärsii. Vielä pahemmalta tuntuu katsoa hänen kärsimistään, jos ei voi mitenkään auttaa. Ei tiedä, mitä sanoa tai mitä tehdä, koska ei halua ainakaan pahentaa läheisensä oloa entisestään.

Minulla on tuollainen tilanne. Isäni voi erittäin huonosti. Hän on hyvin masentunut ja kyllästynyt elämään. Hän muistuttaa minuakin joka päivä siitä, kuinka hänen elämässään ei ole mitään elettävää ja kuinka hän on väsynyt kaikkeen. Minun on lapsena hyvin vaikea sanoa tai tehdä mitään. Yritän vain kuunnella häntä parhaani mukaan ja kunnioittaa häntä ja hänen mielipiteitään. Välillä on kuitenkin hyvin vaikea kuunnella isää ja hänen juttujaan. Nykyisin hän juo joka ilta, koska hän haluaa edes hieman rentoutua. Lisäksi hän treenaa joka päivä noin kaksi kertaa, minkä vuoksi hänellä on kamalia kipuja esimerkiksi oikean käden olkapäässä. Hän juo myös sen vuoksi, ettei hänen tarvitsisi syödä kolmiokipulääkkeitä, jotka tekevät hänestä aivan hullun. En tiedä, kuinka hän on mennyt tuohon kuntoon. Hän on aivan iloton koko ajan ja huutaa aivan pikkuasioista. Lisäksi hän katselee iltaisin pikkusiskojeni käytyä nukkumaan surullisia musiikkivideoita netistä samalla kuin juo. Sitten hän ihailee kuolleita muusikoita, varsinkin heitä, jotka ovat kuolleet alkoholin ja lääkkeiden yliannostukseen. Jopa jouluaattona hän sanoin minulle: "Ajattele, että tuo tyyppi kuoli alkoholiin ja lääkkeisiin, ajattele kuinka lähellä minäkin olen käynyt kuolemaa. " Hän jollain tavalla ihailee kuolemaa ja kuolleita ihmisiä. 

Tuntuu erittäin pahalle, kun oma isä sanoo sinulle vihaisena, kuinka hänen kaikki ongelmansa johtuvat sinusta. Eräs päivä iskä huusi minulle, kuinka minä olen aiheuttanut hänen pahan olonsa ja kaiken. Hän sanoi, että en ymmärrä häntä yhtään ja kuinka kiittämätön ja surkea lapsi olen. Sen jälkeen hän tokaisi, että minulle olisi aivan oikein, että hän kuolisi. Hän sanoi, että minulle olisi oikein kärsiä ja kestää sitä pahaa oloa, jota hänen lähtemisensä minulle aiheuttaisi. Silloin mielessäni pyöri vain yksi kysymys: "Isä, miksi?"