keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Sport, sport, sport

Nyt on ollut viikon treenejä putkeen. Tänään oli pakko pitää lepopäivä, koska muuten tuloksia ei näy, sillä lihakset eivät ikinä lepäisi. Kyllä tämä yksikin lepopäivä teki jo tiukkaa. Teki mieli päästä taas rääkkäämään itseään salille. Tuntea se polte jokaisessa lihaksessa ja katsoa sen sykemittarin nelinumeroisia lukuja, kuinka hyvältä se tuntuukaan. Kaikki vitutus, ahdistus, suru...kaikki unohtuu hetkessä. Ei ole mitään muuta kuin minä ja se tunne, kuinka vedän itseni aivan loppuun. Rakastan sitä tunnetta. Olen aina ollut hyvin kipuherkkä ja pelännyt kipua. Sen vuoksi en ole ikinä uskaltanut esimerkiksi viillellä, vaikka olisin halunnut. Salin tuottama kipu ja paha olo kuitenkin tuntuu mielestäni ihanalta. Se kun ei millään enää jaksaisi tuhannen kalorin polton jälkeen ja silti pakottaa itsensä jaksamaan. Sitä tunnetta ei voi kuvailla.

Nyt olen ollut dietiillä noin puolitoista kuukautta. Painoa on tämän matkan aikana pudonnut noin 1,5-2 kg. Tuntuu uskomattomalta, miten olen saanut pudotettua noinkin hyvin painoa syömällä paljon proteiinia ja välttämällä hiilareita. Lisäksi urheilumääräni ovat kyllä olleet melko kreisejä välillä pakko myöntää. Minusta vain tuntuu, että en jaksa olla kotona. Joo joo, voisin olla kavereiden kanssa tai tehdä jotain mistä nautin. Mutta minä nautin siitä fiiliksestä, jonka saan salilta. Ensin aamupäivällä 1,5 tunniksi treenaamaan jalat ja illalla tunniksi spinningiin. Kaloreita paloi taas sellainen 1200. Merkkailen päivittäin taulukkooni joka-aamuisen painoni, treeninin, kalorinkulutukseni jne. Kyllä siellä kehitystä näkyy. Kohti unelmavartaloa. Check.

En todellakaan ihaile mitään langanlaihaa anorektikon vartaloa. Minun tulevaisuudenhaaveenani on body fitness-kisat, kunhan joskus sinne asti pääsen. Siispä unelmavartaloni on erittäin lihaksikas ja kovan työn takana oleva vartalo. Sellainen jota ei pelkällä syömättömyydellä ja juoksemisella saa. Se vaatii niin paljon uhrautumista ja niitä kyyneleitä myös. Täytyy myöntää, että onhan se rankkaa joka päivä viedä kouluun omat ruoat, nukkua nälässä, syödä välipalaksi niitä proteinipatukoita, jotka aiheuttavat jo lähes oksennusrekation...mutta tämä on minun valintani ja tätä haluan kuitenkin loppupeleissä tehdä. Minun itseni kontrolloiminen, niin koulussa, treeneissä kuin syömisessäkin on minulle erittäin tärkeää. Ilman sitä minä en olisi minä.

Kohta on käytävä nukkumaan, ennen kuin nälkä taas yllättää. Ensin vielä kuitenkin huomiset eväät valmiiksi ja aamulla minua odottaa taas kaurapuuro raejuustolla taikka sitten ihana maustamaton, rasvaton rahkani..namiii.

11 kommenttia:

  1. Kuulostaa hurjalta tuo sinun treeni. Miksi teet noin paljon töitä vartalosi eteen kun vähemmälläkin työllä saa tuloksia. Ei sinun tarvitse rääkätä itseäsi noin paljon jitta saisit unelma vartalosi.

    VastaaPoista
  2. No okei ei välttämättä tarvitsisi tuollaisia tuhannen kalorin treenejä ainakaan joka päivä vetää, mutta kyllä se vaatii todella paljon työtä että niitä tuloksia saa. Ja paljon ruokavalion kaloreita alaspäin. Ei unelmavartaloa kovin helposti voi saada, toki ehkä helpommin, mutta tykkään mennä sieltä mistä aita on mahdollisimman korkea.

    VastaaPoista
  3. Aivan. Ihailen tuota sinun lujuutta mutta silti mietin miksi tahdot ns rangaista itseäsi. Tuntuu että treenaat koska et ole tyytyväinen elämääsi. Toisaalta näyttää siltä että treenin avulla jaksat elää. Huh. En itse jaksaisi moista.

    Olet kyllä ihailtavan rohkea ja luja nainen ! Tsemppiä !

    VastaaPoista
  4. Voitko muuten kertoa pituus/paino/vyötärö mittasi. Kiinnostaisi tietää missä "menet"

    VastaaPoista
  5. Kiitos erittäin paljon kommenteista :) Ne jaksavat aina piristää ! Ja nyt en sinulle osaa sanoa vyötärönmittaani, mutta painoni on tällä hetkellä noin 59-60 kg riippuen päivästä ja pituuteni 160 cm.

    VastaaPoista
  6. Tämä selvä ! :) Luen usein blogiasi ja odotan innolla aina uutta postausta :D Vaikka blogin aihe on surullinen niin silti tykkään lukea sitä.

    VastaaPoista
  7. Voi kiva kuulla. :) Kyllähän tämä on surullistakin luettavaa, mutta toivon, että annan myös toivoa ihmisille selviytymiseen :)

    VastaaPoista
  8. Kyllä olet ainakin mua innostanut jaksamaan. :)

    VastaaPoista
  9. Erittäin mukava kuulla :) Oikein paljon jaksamista sinulle! Ja minulle saa aina tulla puhumaan esimerkiksi sähköpostilla :)

    VastaaPoista
  10. Samoin jaksamisia sulle :)

    VastaaPoista