Ajatuksia

Olen niin surkea kaikessa mihin ryhdyn. Vittu, minun kaltaiseni nuoren pitäisi kuolla. Minussa ei ole mitään hyvää. Keskiarvoni laski heti kun menin lukioon. Lukiossa on niin paljon minua parempia oppilaita. Olen muuttunut laiskaksi, miksen jaksa enää tehdä läksyjä niin paljon kuin ennen? Joo joo, minulla on paha olla. Ei se ole syy! Minun pitäisi jaksaa! Tajuatteko? Jaksaa! Mihin minun vartaloni on menossa…en todellakaan tiedä. Minun pitäisi olla yhtä hyvässä kunnossa kuin ne salin naiset. Minun pitäisi olla haluttava, miehien pitäisi tykätä vartalostani. Kaikkien pitäisi katsoa, että olenpas minä hyvännäköinen. Minulla pitäisi olla litteä vatsa. Minulla pitäisi olla upea ja treenattu kroppa. Ja arvatkaa mitä yksi päivä tein?! Söin karkkia. Ei ei ei… Minun piti aloittaa dieetti heti joulun jälkeen. Syödä sitä paskanmakuista rahkaa ja salaattia. Jättää karkit mahdollisimman vähälle. Saada upea bikinivartalo. Miksi epäonnistun kaikessa? No entäs poikasuhteet…Voi kuinka surkea olen niissäkin. Ensin minuun ihastutaan tai ehkä vain kiinnostutaan, sitten teen jonkun virheen ja minusta ei enää tykätä. Aina minut jätetään, vaikka teen kaikkeni ollakseni ihana ja rakastettava. Käyn salilla ja treenaan verenmaku suussa ulkonäön takia, opiskelen kuin hullu ollakseni fiksu, olen ystävällinen kaikille ollakseni unelmatyttö kaikin tavoin. Siitä huolimatta kukaan poika ei halua minua. Kaikki muut seurustelevat, mutta minua ei haluta. Ja se koskee. Entäs sitten kaverit? No, ennen osasin pitää suuni kiinni ja myötäillä kaikkia. Olin kiltti kaikille ja hyväksyin kaiken mitä minulle tehtiin. Nyt olen surkea kaverikin. Joskus minulla palaa vain hermot ja sanon sen suoraan. Silloin minulle huudetaan, kuinka olen muuttunut. Minulle sanotaan, etten ole enää se kiltti kira, joka osasi ottaa kaikki huomioon. En olekaan. Olen nykyisin aivan paska. Huomaatteko nyt kuinka surkea ihminen olen? Olen pilannut elämässäni kaiken, mitä vain voi tuhota. Ai niin vielä on perhe…No perheelleni olen vain taakka. Isäni on masentunut minun ongelmieni takia. Äidilläni on rahaongelmia minun asuntoni takia. Siskoni kärsivät koulustressistä jo ala-asteella, koska heillä on tällainen hullu sisko. Olen saanut vain pahaa aikaa. Ja paskinta tässä on se, etten osaa enää tehdä mitään muuta kuin todeta, että kaikki olisi helpompaa ilman minua. Kaikki. 

Pääni sisällä on toinen ihminen. Niin ilkeä ja paha ihminen. Se nauttii minun haukkumisestani, höykyttämisestäni, kiusaamisestani, kiduttamisestani… Jos teen yhdenkin virheen, saan kuulla siitä niin paljon. 9,5 ei riitä, täytyy saada 10. Spinning ei riitä, täytyy mennä salille. Kokeisiin luku ei riitä, täytyy lukea 20 h. En ole kaunis, täytyisi olla, mutten ole. Pitäisi olla poikaystävä, mutta ai niin, olen niin hullu ja kaikin puolin ällöttävä, ettei minulla sitäkään ole. Kuulen haukkumistani päivästä, viikosta, kuukaudesta ja jopa vuodesta toiseen. Jossain vaiheessa sitä vain sekoaa. Ei tiedä enää, mitä pitäisi ja mitä ei pitäisi kuunnella. Sekoaa aivan täysin siitä, mitkä väitteet ovat oikeita ja mitkä eivät. Lopulta alkaa ottaa kaikki väitteet totena. En vain jaksa enää haukkua itseäni. En vain jaksa enää kuunnella päivästä toiseen, kuinka surkea olen. Ja ei kun siihen ei vain vaikuta teidän kenenkään mielipiteet. Vaikka kehuisitte minut maasta taivaisiin, olio sisälläni ei lopeta. Uskon, että se lopettaa vasta, kun olen kuollut.