tiistai 26. helmikuuta 2013

Koukussa

Laskin tänään minun lukioaikani kaikkien kurssien arvosanojen keskiarvon. Sain lukuaineiden keskiarvokseni 9,5. Kyllähän se tavallaan tuntuu melko hyvältä, että olen Suomen kovatasoisimmassa lukiossa aivan uskomattomien oppilaiden keskellä ja silti olen monta kertaa pystynyt voittamaan itseni ja saamaan niitä kymppejä. Lisäksi se tuntuu hyvältä, että olen saanut näinkin hyvin yhdistettyä urheilun ja koulun yhteen. Se on nimittäin välillä erittäin vaikeaa. Nytkin pääsin koulusta 11, minkä jälkeen menin heti tekemään aamupäivä punttitreenin. Illalla menen vielä tunniksi spinningiin aerobisen treenin vuoksi. Tässä välissä minun pitäisi nyt jaksaa lukea matematiikkaa, mutta olen hyvin väsynyt. Ei se ole ruusuilla tanssimista, kun joutuu tasapainotella näiden kahden erittäin tärkeän asian kanssa. 

Koska olen onnistunut pitämään arvosanani ja tasoni melko hyvänä vielä lukiossakin, en ole millään valmis luopumaan siitä. Olen ikään kuin jäänyt koukkuun niihin hyviin numeroihin. Kun nyt on saanut tuollaisen 9,5 keskiarvon, jo pelkkä 9 keskiarvo tuntuu minusta aivan mitättömältä. Ehkä olisi jollain tavalla ollut parempi, että numeroni olisivat laskeneet lukioon tullessani hieman enemmän, koska sitten ei olisi ollut näin suuria paineita. Toisaalta en tiedä, olisinko henkisesti kestänyt niitä seiskoja ja kaseja kokeista. 

Kaiken koulun lisäksi olen jäänyt aivan koukkuun urheiluun. Aina jos minulla on aikaa menen salille. Nyt olisi tarkoitus tehdä tuplatreenit ainakin tänään ja perjantaina. Tuplatreeneissä menen siis kaksi kertaa päivässä salille. Toisaalta muina päivinä olen yleensä sen tuplatreenien ajan putkeen salilla. Saatan ensin juosta vaikka 30 minuuttia, sitten treenata rinta/selkä treenin 45 min ja mennä vielä tunniksi spinningiin. Mielestäni se on aivan normaali treeni. Luulenpa vaan, että kun kalorimäärä alkaa pienentyä niin myös treeniajat pienentyvät. En nimittäin usko, että jaksan tehdä treenin jossa poltan 1200 kaloria, jos saan syödä vain 1300 kaloria. Saa nähdä, millainen tästä keväästä tulee. Ainakin se on varma, etten todellakaan anna numeroideni enkä fyysisten suoritusteni laskea. En ainakaan helpolla. Minut pitää lähes sitoa tuoliin, jos minun haluaa pysyvän paikoillaan, vaikka olisi aikaa mennä salille tai lukea kokeisiin. Ei, ei se taida olla kovin tervettä, mutta toisaalta, tämä on minun elämäni, ja elän tätä juuri sillä tavalla kuin itse haluan. 

3 kommenttia: