Milloin tietää, että on tehnyt parhaansa?

Onko teillä joskus sellainen fiilis, että tekisi mieli repiä itestään kaikki irti? Minulla on usein tällainen fiilis. Mielestäni jokaisessa asiassa pystyy parantamaan. Mielestäni aina voi lukea enemmän ja enemmän tai treenata enemmän ja enemmän. Olen kadottanut kaiken suhteeellisuudentajuni. Mielestäni kokeeseen voi ihan hyvin lukea 20 tuntia. - Minun on jaksettava, muuten olen surkea ihminen. Minä pakotan itseni mahdottomiin suorituksiin, koska saan jonkinlaista mielihyvää, kun huomaan, kuinka olen rääkännyt itseni aivan puhki. Tämä sama pätee salilla ja muissa harrastuksisa. Mielestäni on hyvä, kun tunnen suurta väsymystä ja loppuunuupumista. Jos minulla ei ole kokeita, menen treeneihin ja sen jälkeen salille. - Enhän minä voi sallia itseni lepäävän! Onko teillä yhtään samanlainen fiilis vai olenko ainoa, joka ajattelee näin? Välillä toivoisin voivani elää normaalia nuoren elämää ilman liian suuria suorituspaineita tai rääkkäystä. Mieleeni nousee myös välillä kysymys: Entä sitten, kun ei jaksa enää? Onko sitten lupa levätä? Mutta koska tietää, ettei jaksa enää, jos itsensä rääkkääminen on kerta hyvästä?

Entä sitten, kun ei jaksa enää? (Kuva www.weheartit.com)