Missä olet spontaani elämä?

Olen huomannut viime kuukausien aikana, etten osaa elää ns. päivää kerrallaan. En osaa elää edes tuntia kerrallaan. Nyt mietin sitä, että minun on lähdettävä salillle 12.30. Sen jälkeen mietin, että minun on tultava kotiin 14.15. Sitten mietin että minun on lähdettävä kaupungille 16.00. En osaa olla organisoimatta elämääni! Muut kaverini menevät, miten haluavat ja tulevat, miten haluavat. Mutta minä suunnittelen kaiken minuutilleen. Tämä tekee elämästä aika paljolti vaan kaavaa. Jos joku pyytää minua juuri tietyllä hetkellä kaupungille, minä ahdistun, sillä minun on suunniteltava uudestaan, monelta menen salille ja monelta siivoan huoneeni. Tämä on pidemmän päälle raskasta. Haluaisin elää samalla tavalla kuin muutkin minun ikäiseni nuoret. Haluaisin keksiä yhtäkkiä idean, että lähdetäänpä shoppailemaan! Minulle tämä ei vain ole kovin usein mahdollista. Tokihan kaupungilla ollessani saatan keksiä kavereiden kanssa, että mennään elokuviin, mutta sellainen tietty spontaanisuus vain puuttuu elämästäni. Ja joskus sitä vain kaipaisi hieman lisää..